Logo image
Logo image

Ovatko eläimet huolehtivia luonteeltaan?

3 minuuttia
Monet lajit ovat yllättäneet meidät sillä, mitä pidämme eräänlaisena jaloutena. Tämä saa meidät kyseenalaistamaan eläinten altruistisen käyttäytymisen todellisen taustan.
Ovatko eläimet huolehtivia luonteeltaan?
Viimeisin päivitys: 11 huhtikuuta, 2024

Olet luultavasti nähnyt joitakin sosiaalisessa mediassa kiertävistä videoista, joissa näytetään liikuttavia kohtauksia eläimistä, jotka osoittavat ystävällisyyttä tai hellyyttä. Esimerkiksi eläintarhan gorilla, joka pelasti vahingossa kaatuneen lapsen. Tai ankka, joka suojaa kylmältä pientä koiranpentua siipiensä alla. Tämä saa meidät pohtimaan, ovatko eläimet huolehtivia luonteeltaan.

Tieteen positiivisemman puolen edustajat pitävät tätä kysymystä absurdina. He tukeutuvat kuuluisaan biologisen egoismin teoriaan ja ovat vakuuttuneita siitä, että kilpailu ja individualismi ovat luonnollisen valinnan akseleita. Jotkut vähemmän perinteiset tiedemiehet sanovat kuitenkin, että kysymystä ei ole loppuunkäsitelty, ja että siinä riittää epäilyn aihetta.

Se, että eläimet ovat huolehtivia luonnostaan, on “inhimillinen” ajatus. Sanotaan, että ihmiset ovat myös eläimiä. Monet uskovat antroposentrismiin eli ajatukseen, että ihmiset ovat parempia kuin kaikki muut olennot. Mutta monet eläimet yllättävät meidät edelleen käyttäytymisellään, eivätkä tiedemiehet ole tästä asiasta yksimielisiä.

Uskon, että oman elämän ottaminen haltuunsa ja kilpaileminen muiden olentojen kanssa ovat kaksi aivan eri asiaa. On yksinkertaisesti virhe sekoittaa näitä kahta.”

-Colin Tudge-

Some figure

Biologinen itsekkyys

Yksi lähestymistapa tähän kysymykseen on biologinen egoismi. Tämän näkökulman mukaan organismit pyrkivät varmistamaan oman hyvinvointinsa ennen kuin osoittavat minkäänlaista altruistista käyttäytymistä. Toisin sanoen, jos saatavilla on vain yksi ruoka-annos ja kaikki muut muuttujat ovat yhtä suuria, jokainen yrittää saada käsiinsä tuon annoksen.

Samaan tapaan ehdotettiin itsekästä geeniteesiä. Tämän konseptin loi Richard Dawkins. Hänen teoriansa mukaan geenit ovat evoluution vaikuttajia, eivät yksilöt. Organismit ovat vain väline näiden geenien evoluutiota varten. Dawkins kuvasi niitä “geenien selviytymiskoneina”.

Itsekäs geeni sinänsä ei viittaa moraaliseen itsekkyyden käsitykseen, vaan mekanismiin, joka varmistaa yksilön selviytymisen ja kyvyn siirtää se seuraavalle sukupolvelle. Se on eräänlaista “luonnollista julmuutta”. Mehiläiset ovat yksi esimerkki: naaraspuoliset työläiset ovat steriilejä ja työskentelevät kuningattarelle, jolla on “hallitsijan” rooli, koska hän on hedelmällinen.

Ovatko eläimet luonteeltaan huolehtivia?

Jotkut tiedemiehet, kuten Colin Tudge ja George Price, ovat kyseenalaistaneet ajatukset biologisesta itsekkyydestä, itsekkäästä geenistä ja vastaavista. He ajattelevat, että altruismi ja yhteistyö muodostavat luonnon perustan ja että nämä käytökset vuorottelevat sen kanssa, mitä voisimme kutsua ihmisen näkökulmasta “itsekkyydeksi”.

Yksi esimerkeistä, jolla Price vakuutti eläinten olevan luonnostaan huolehtivia ja altruistisia, on eräs amebalaji (Dictyostelium mucoroides). Se elää eristyksissä. Mutta kun ruoasta on pulaa, nämä yksilöt liittyvät yhteen ja muodostavat monimutkaisemman organismin. Tässä prosessissa joidenkin on uhrattava itsensä toisten puolesta, ja niin he tekevätkin.

On myös niitä, jotka ajattelevat, että kaikki altruistinen käyttäytyminen on vain itsekkyyden naamio. Amotz Zahavi huomasi, että kun lintu nimeltä arabiantimali löytää madon autiomaasta, se ei syö sitä, vaan säilyttää sitä siihen saakka, kunnes toinen yksilö näyttää kerjäävän matoa. Jos näin tapahtuu, se “antaa” mielellään ruoan pois ja sitten tepastelee ympäriinsä aikomuksenaan tulla lauman alfaurokseksi.

Some figure

Tapauksia, joita on vaikea selittää

Tämän tieteellisen keskustelun rinnalla on olemassa joukko eläinten käyttäytymismalleja, joita ei varmasti selitä biologinen itsekkyys tai itsekäs geeni. Esimerkiksi aiemmin mainitsemamme tapaus, jossa ankka suojelee koiranpentua kylmältä. Tämä käytös ei hyödytä suojelijaa millään tavalla. Se näyttäisi olevan tyypillinen altruismin ilmentymä.

Tällaiset tapaukset eivät kuitenkaan ole ainoita, jotka saavat meidät ajattelemaan, että eläimet ovat luonteeltaan huolehtivia. Biologi Bernd Heinrich havaitsi, että löydettyään poron jäännökset varisparvi alkoi pitää kovaa ääntä ilmoittaakseen löydöstä muille.

Eräässä tutkimuksessa löydettiin yllättävää altruismia merenelävien keskuudessa. Esimerkiksi kun ryhävalaat saattoivat useiden miekkavalaiden takaa-ajamaa hyljettä, kunnes tämä saavutti rannan. Mitä hyötyä ryhävalaat olisivat saaneet tästä? Mitään vastausta ei ole keksitty. Ehkä eläimet ovat luonteeltaan huolehtivia, mutta ne ovat myös itsekkäitä. Kumpikin käyttäytymismalli voi olla läsnä samassa yksilössä.


Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


  • Horta, O. (2009). El antropocentrismo y el argumento de los vínculos emocionales. Dilemata, (1), 1–13. Recuperado a partir de https://www.dilemata.net/revista/index.php/dilemata/article/view/1
  • Pitman, R. L., Deecke, V. B., Gabriele, C. M., Srinivasan, M., Black, N., Denkinger, J., … & Ternullo, R. (2017). Humpback whales interfering when mammal‐eating killer whales attack other species: Mobbing behavior and interspecific altruism?. Marine Mammal Science33(1), 7-58.
  • Wolf, U. (2001). La ética y los animales. Recuperado de: www. bioeticanet. info/animales/WolfEtAnim. pdf.

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.